Kestävän kentänhoidon taito
Haastateltu
Markus Suojoki
Kuvat
Kimi Jaakkola
Kentänhoidossa tärkeintä on usein se, mitä ei näe. Kuivuus viheriön pinnassa, ilmavirtaus puuston lomassa ja maan mikroskooppinen rakenne ovat kaikki osa kokonaisuutta, joka ratkaisee sen, tuntuuko kenttä pelaajasta hyvältä vai erinomaiselta. Kenttämestari Markus Suojoelle tämä näkymätön kerros on työn ydin. Sen kanssa tehdään työtä vuoden jokaisena päivänä, sään ja vuodenaikojen rytmissä.
Viime vuosi oli Pickalan kentille vahva. Parannettu kuivatus, holkitukset, uudet hoitorutiinit ja robotiikan hyödyntäminen näkyivät siinä, kuinka pitkälle syksyyn kentät pysyivät erinomaisessa kunnossa.
Parkin rakennustyöt ovat alkaneet, mutta kentänhoito odottaa vielä omaa vuoroaan. Markus kuvaa tätä vaihetta rauhalliseksi mutta keskittyneeksi. Forest ja Seaside pidetään tutuissa, tasaisissa rutiineissa, ja samalla seurataan tarkasti sitä hetkeä kohti, jolloin Park siirtyy kentänhoidon vastuulle. Tässä vaiheessa huomio ei kohdistu muotoihin, vaan valmiuksiin. Miten maa hengittää? Miten veden liike käyttäytyy? Miten uusi kasvualusta reagoi kylvön jälkeen? Nämä ovat kysymyksiä, joihin Markus etsii vastauksia jo ennen kuin ensimmäistäkään leikkuulinjaa on piirretty.
Rakentaja tekee kentän. Me annamme sille elämän. Tämä elämä alkaa vasta kylvön jälkeen, mutta sitä varten valmistaudutaan nyt jo.
Kun urakoitsija on tehnyt ensimmäisen kylvön, Park siirtyy kentänhoidon käsiin. Se on hetki, joka määrittää seuraavat vuodet ja monella tavalla myös tulevien sukupolvien pelikokemuksen. Grow-in on kentälle kuin ensiaskeleet. Uusi kasvualusta on herkkä ja arvaamaton. Vesi ei pysy maassa ilman ohjaamista, ja kasvu etenee epätasaisesti, kunnes maa asettuu.
Siksi grow-in on jatkuvaa mittaamista ja havainnointia. TDR- ja Pogo-mittarit kertovat kosteuden ja ravinteiden jakauman, sen mitä silmä ei näe. Markuksen mielestä tämä on kentänhoidon kauneinta aikaa. Se on yhdistelmä taitoa, tietoa ja kärsivällisyyttä. Kasvua ei voi pakottaa, mutta sitä voi ohjata.
Moderni kentänhoito perustuu ymmärrykseen, ei arvaamiseen.
Pickalan kentänhoito on siirtynyt vahvasti dataperustaiseen ajatteluun. Se ei tarkoita, että teknologia korvaa ihmisen, vaan että se syventää tulkintaa. Robotit leikkaavat osan alueista, manuaalinen työ keskittyy siihen, missä ihmisen tarkkuus on korvaamaton. Mittarit näyttävät arvot, mutta oikea päätös syntyy kokemuksesta.
Markus kiteyttää tämän ajatuksen. Teknologia ei tee kentästä hyvää. Se mahdollistaa sen, että me voimme tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan. Tämä filosofia tulee näkymään myös Parkilla.
Pickalassa vastuullisuus ei ole projekti. Se on tapa hoitaa maata. Siksi Parkiin rakennetaan järjestelmiä, jotka tukevat tätä filosofiaa vuosikymmeniksi eteenpäin. Suljettu kastelujärjestelmä vähentää vedenhukkaa ja parantaa omavaraisuutta. Uudet, terveemmät kasvualustat vähentävät kemiallisten käsittelyjen tarvetta. Robotiikan ja sähkökoneiden hyödyntäminen pienentää energiankulutusta ja työkuormaa.
Kun kenttä käyttäytyy luonnollisemmin ja ennakoitavammin, myös hoidon jälki näkyy selkeämmin pelaajalle. Väylät kuivuvat nopeammin, viheriöt talvehtivat tasaisemmin ja syksyinen pinta pysyy kevyempänä. Vastuullisuus ei ole lisäkerros. Se on hoitotyön selkäranka.
Park rakentuu tulevaisuutta varten, mutta Pickalan arki elää yhtä aikaa Forestilla ja Seasidella. Markus muistuttaa, että mikään kenttä ei saa jäädä toisen varjoon, sillä Pickala toimii vain, jos kaikki kolme kenttää toimivat yhdessä. Kentänhoito on jatkuvaa tasapainoa, jossa valmistellaan tulevaisuutta, mutta varmistetaan samalla tämä päivä.
Kun Park aikanaan avautuu, pelaaja ei tiedä, mitkä ratkaisut tehtiin ensimmäisinä viikkoina tai kuukausina. Hän ei näe, milloin maa käännettiin, milloin vesi ohjattiin uudelleen tai milloin ensimmäinen juurenkärki nousi pintaan. Mutta hän tuntee lopputuloksen. Hän tuntee väylän kantavan sateen jälkeen, viheriön elävän keväällä ja kentän olevan looginen, tasapainoinen ja terve.
Markukselle tämä on työn syvin tavoite. Pelaaja näkee vain pinnan. Kentänhoito näkee elämän sen alla.